Ei, tämä ei ole ensimmäinen kertasi Finnconissa. Eikä oikeastaan ensimmäinen kerta pajan pitämisessäkään. Ensimmäinen kerta viittaa ensimmäiseen kertaan taittajana. Olen taittunut tietenkin monia juttuja ennen tätä. Papereita, lehtiä ja lautasliinoja, mutta en sanan tässä merkityksessä. Taitoin ensimmäisen kerran kokonaisen painetun Zinen! Ja se oli hienoa.
Ja samalla jännittävää ja hermostuttavaa, mutta missään vaiheessa ei tuntunut etteikö taittamista olisi halunnut tehdä. Ei sellaista ‘pitäkää tunkkinne’ -fiilistä, joka saisi harkitsemaan kaiken uudelleen aloittamista jossain päin maailmaa uudella nimellä ja uudella elämällä, vaan tunnetila pysyi hermostuneisuudesta ja stressistä huolimatta hyvänä ja lupautuisin tekemään taiton seuraavaankin zineen, jos saisin. (Ehdotin tätä kyllä muulle porukalle, että toivottavasti nakki napsahtaa.)
Matkani Finnconiin alkoi kello kuusi Kuopiossa, kun heräsin ja lähdin melko heti matkaan. Vähän ehdin vielä höpistä ropejuttuja siskon kanssa, mutta sitten käännös kohti etelää ja Podcast jono päälle. Vox Machinan Critical Roll ja Conan O’Brien needs a friend saavat viihdyttää minua tällä kertaa. Välillä kuuntelin UrsaTerraaria overall soittolistaa ja yritän päästä sisälle maailmaan ja ennen kaikkea kirjoittamaan sivuhahmoja. Itse conissa, meidän omassa ohjelmassa, tajusin, että voisin käyttää mainittua miksi-tekniikkaa jokaiseen hahmoon ja syventää jo olemassa olevia hahmoja, sekä niistä jotka ovat vain mainittuna sivulauseissa ja joiden nimet olen kuitenkin poiminut. Joten sinänsä itsellenikin oivallinen ohjelma meillä.
Ideointipaja meni muutenkin hyvin. Porukkaa oli paikalla hyvin, enemmän kuin oikeastaan ajattelinkaan. Runoharjoitukset löytyvät zinestä. Johon osoite löytyy tästä. Tsasaam! Myös minun tässä jo mainitsemani miksi-tekniikka, joka avautui paremmin näin havainnollistettavasti esitettynä, mutta siihen löytyy hyvät ja tarkat ohjeet zinestäkin. Omat harjoitukseni pakottivat porukan kirjoittamaan mikä oli hyvä laskeutuminen työpajan työpajamaiseen osioon, jossa jokainen sai kehitellä oman idean käyttäen esiteltyjä ideointitapoja tai sitten kehitellä ihan omin luonnollisin ideointitavoin. Koska loppujen lopuksi meillä kaikilla on tapamme ideoida ja usein kyse on vain siitä, ettemme ole osanneet tai edes tarvinneet kirjoittaa niitä auki muiden käyttöön.
Zinen voi ladata osoitteesta:
http://luojola.fi/wp-content/uploads/2019/07/ZINE_Retkikunnan_lokikirja_nro2.pdf
Köyhälampi on täynnä sorsia!
Jännää. Tämä on siis Jyväskylän sorsalampi, vai onko jossain jokin lampi, isompi tai pienempi, jolla vierailee enemmän sorsia. Köyhälammen löytyminen oli kuin Ylioppilaanrannan ja silkkiuikkujen löytyminen. Mutta palataanpa aiheeseen…
Finnconissa oli jännittävää, koska siellä oli niin paljon tuttuja. Kamalasti en ehtinyt kiertelemään missään, enkä ehtinyt ohjelmiin. Harmittavinta on, että olisin halunnut olla Finnconissa ihan vieraana (viime kerralla olin taidekujalla myymässä Diceneten taidetta, linkistä esittelyyn.), mutta tällä kertaa olisin voinut olla ihan kävijänä sunnuntaihin asti. Ei onnistunut, mutta eipä se mitään. Perjantaina olin töissä ja lauantaina oli rope, joten no can do.
Kuopion spefipiiri (jolla ei ole vieläkään parempaa nimeä, ehkä pitäisi olla) kävi myös runsainjoukoin Finnconin kirjoittajaverkostojen tapaamisessa, jonka järjesti La Ciska. Kuopion spefipiiri kokoontuu viikottain Kuopiossa (melko selkeää). Hyvin salaisesta piiristä voi kysellä vaikka minulta.
Jos jotain jäi käteen niin mukavia kohtaamisia, uutta voimaa kivuta UrsaTerraarian kyytiin ja varmuutta siihen, että ehkä sitä osaa jotain.
Ja yllärinä Alienistissa julkaistun novellini loppuun oli tehty kuvitus. Ja mikä hauskempaa kuin jättimäisiä tuhoaja lonkeroita Kuopion Kauppahallilla.
